Silloin joskus yläasteen päättyessä sain tämän kirjan "hyvästä menestyksestä ruotsin opinnoissa". Nyt, kun yo-kirjoitukset lähestyvät, luin sen. Varmuuden vuoksi pidin vierellä samaisen kirjan suomennosta, josta tarkistelin vaikeita sanoja ilman, että tarvitsi selailla koko ajan sanakirjaa. Useita sanoja ei tarvinnutkaan katsoa (olin yllättynyt!), mutta voi varmaan johtua myös siitä, että kyseessä oli lastenkirja.

En ollut muistanutkaan, että Pekka Töpöhännän seikkailut olivat näin hauskoja ja mielenkiintoisia. Mukavan leppoisaa kesäluettavaa. Jos oikein innostuisin, saattaisin lukea loputkin Pekan seikkailuista, mutta kirjahyllyssä odottaa sen verran suuri pino luettavaa, ettei taida aika antaa periksi... Ehkä sitten joskus.

Niin, blogini elää taas, en tosin tiedä kuinka kauan. :P

Olenpas ollut taas aktiivinen, mutta uuden vuoden myötä yritän taas saada itseni liikkeelle. Kirjoja olen toki lukenut, jotenkin on vain ollut liian vaikeaa kertoa niistä teille. Mutta hei ihmiset, hihkaiskaa itsestänne jos luette tätä.

Itse asiassa sain tämän novellikokoelman luettua jo viime viikonloppuna, mutta aikani on muka ollut kortilla, enkä ole ehtinyt päivittämään.

Tämä novellikokoelma on ilmestynyt vuonna 1971 nimellä Lyssnerskan ja voin tunnustaa pitäväni tästäkin, en kyllä yhtään osaa sanoa, kummasta pitäisin enemmän, tästä vai tuosta edellisestä lukemastani. Oikeastaan on hankalaa sanoa mitään enää, kun kirjan lukemisesta on jo aikaa ja Toven kirjoitustyyli on molemmissa kirjoissa yhtä mukavaa. Huomatkaa, nyt hän ei enää ole Jansson, vaan Tove...

Mustavalkoista ja Kirje palvotulle olivat molemmat oikeinkin hienoja, ehkäpä suosikkejani. Samoin Keväällä ja Sade.

Tämä teos sisältää Kevyt kantamus-novellikokoelman (Resa med lätt bagage) lisäksi Janssonin pienoisromaanin Kivipelto (Stenåkern).

Ennen tätä kirjaa olin lukenut Janssonilta ainoastaan Muumi-kirjoja (ja rakastanut niitä). Äidinkielen tunnilla käsittelimme erästä Tove Janssonin novellia, joten ajattelin tutustua lähemmin tähän "aikuisten" tuotantoon. Kevyt kantamus on kokoelma, josta pidän kovasti. Janssonin kerrontatyyli on maanläheistä ja mukavaa, eivätkä kertomuksetkaan ole liian lennokkaita. Erityisesti novelli nimeltään Kasvihuone oli mieleeni, samoin Muistoja lainaksi ja Vieraassa kaupungissa. Voidaan kyllä sanoa, että pidin kaikista. Ainoastaan tuo pienoisromaani Kivipelto ei jostain syystä sytyttänyt. Kokonaisuutena kyllä tykkäsin kovasti ja samantien pitikin aloittaa sitten seuraava Janssonin novellikokoelma, ehkäpä huomenna haen vielä lisää hänen kirjojaan kirjastosta..

Viimeinkin sain tämän 1300 sivuisen kirjan luettua. Eipä sillä, mielelläni sitä lueskelin.

Eletään vuotta 1771. Yhdysvaltain vapaussota on kytemässä, ja Jamie Fraserin vaimo Claire tietää sen. Vaikka Jamie ei sitä mieluusti myöntäisikään, hänen vaimonsa tuntee tulevaisuuden pelottavan tarkkaan. Kun Amerikkaan muuttaneet skotit lähtevät kokoamaan joukkojaan tuliristin roihutessa, Claire ja Brianna saavat jälleen kerran pelätä miestensä puolesta. Selviääkö myrkkykäärmeen puremasta hengissä? Entä siitä, kun päätyy hirttoköyden jatkoksi?

Olen lukenut kaikki edelliset neljä osaa tästä Muukalainen-sarjasta ja olen pitänyt kovasti. Pääideana siis se, että Claire päätyy 1960-luvulta 1700-luvulle kivikehän kautta ja rakastuu Jamie Fraseriin. Kirjat kertovat heistä, heidän elämästään ja näissä uusimmissa osissa melko isoon rooliin on noussut myös Clairen ja Jamien tytär Brianna miehensä Rogerin kanssa. Sarjasta luultavasti pitävät kaikki historian ja romantiikan ystävät :)

Itse voisin sanoa pitäneeni enemmän aiemmista osista, niissä on tapahtunut enemmän. Tai no, tapahtuihan tässäkin, mutta ei niin paljoa ja tapahtumat tuntuivat hukkuvan kirjan pituuteen. Kuitenkin joka ilta päädyin pieneen taisteluun itseni kanssa, vielä yksi luku, no jos nyt yksi vielä.. Nyt jäänkin sitten odottelemaan seuraavan osan suomennusta :P